Tänään 1.3.2017 Suomen avioliittolaki on muuttunut niin, että ihmiset voivat solmia avioliiton sukupuolesta riippumatta. Mitäs mä nyt tuosta sanoisin? Tänä aamuna heräsin poikaystäväni viereltä ja suukottelin ja halailin ja rapsuttelin. Aamu-TV:ssä, taustalla, puhuttiin homouden historiasta. Syötiin puuroa ja juotiin kahvia. Haluan kiittää... ihmisiä. Kiitos. Oon vaan todella iloinen. Eniten oon iloinen meidän nuorison puolesta, koska se saa kasvaa paremmassa Suomessa kuin aiemmat sukupolvet.
Tahdon 2013 -kampanja on nyt päässyt päämääräänsä ja ilmoitti lahjoittavansa jäljelle jääneet lahjoituksin kerätyt varansa Setalle sekä Transek ry:lle, jotta nämä voivat jatkaa hienoa vaikuttamistyötään meille kaikille tärkeiden ihmisoikeusasioiden, esimerkiksi translain muutoksen hyväksi. Setan nettisivu on tänään
pahasti ruuhkautunut, mutta jos saa itsensä klikkailtua sisälle, voi
lukea, miten puheenjohtajan ja pääsihteerin laatimassa blogikirjoituksessa suunnataan katseet tulevaan ja kiitetään tässä hetkessä monien ihmisten joukossa niitä, jotka laittoivat itsensä likoon silloin, kun homous oli Suomessa kriminalisoitu.
Siis rikos. Miettikää. Minä ja mun poikaystävä aamukahvilla. Oli ennen. Ei enää.
Kävin katsomassa Tom of Finland -musikaalin sekä elokuvan. Molemmat heittivät ajassa taaksepäin aikaan, jolloin maailma ei todellakaan ollut vielä näin valmis, mutta musikaali palautti kauniimmin takaisin. Elokuva sisälsi todellisuuskuvausta ja hauskaa huumoria, mutta ajoittain jopa ahdisti ja se tunne jäi mulla hiukan rullaamaan. Leffassa korostui totuus, musikaalissa fantasia. Kumpikin ovat tärkeitä.
Tänään on totuus se, että Suomessa saa mennä naimisiin sukupuolesta riippumatta. Jumalauta. En olis ikinä uskonut. Viimeksi kirjoitin: "En olisi uskonut, että pääsen elämään tämännäköistä elämää." En todellakaan.
Tänään juhlitaan. Joko on paikka tiedossa? :) Mulla on. Rakkaideni parissa.
