Homoksi kasvamisesta: kesäkuuta 2016

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Helsinki Pride 2016 - Mua pelottaa!!

Vietän Pride-viikkoa Helsingissä.

En pidä matkapäiväkirjaa, koska haluan keskittyä elämään nämä päivät enkä miettimään kuinka niistä kertoisin. Otan valokuvia ja piirtelen paljon. Sarjakuvat ilmestyvät normaalisti. Kirjoitan viikon tapahtumista ja kulkueesta mahdollisimman pian palattuani kotiin eli heti alkuviikosta: maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona.

Tai... en mä tiedä. Nyt just tuntuu helpottavalta kun saa kirjoittaa tästä kaikesta. Tänään satoi kamalasti, joten en tehnyt juuri mitään. Keräsin voimia ja sovin tulevista menoista. Välillä näkyy Tuska ja Pride -porukkaa. Kun kävin kaupassa, näin tyypin, jonka paidassa luki "SAATANAN NIMEEN" ja mä nauroin.

Oon iloinen ja onnellinen siitä, että olen täällä, mutta mua jännittää tää touhu enkä ikinä tiedä mitä tästä tulee. Ja huomenna mun on jo pakko oikeasti tehdä jotain: elää, olla ja mennä yöelämään. Perkele, perkele, perkele.

Apua! >___<

Hyvää Helsinki Pride -viikkoa kaikille!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Vastauksia

Halusin sekä kirjoittaa että vastata muutamaan kommenttiin, joten teen sen tässä. Olosuhteiden pakosta kirjoitan puhelimella, joten jos muotoasettelut näyttävät hassuilta niin korjaan ne myöhemmin.

Teksti "Miksi homot pitävät meteliä itsestään?" on vuoden 2015 kesäkuulta ja jos tahdotte tietää mitä siinä kirjoitan niin etsikää se sieltä. Linkkien laittaminen on nyt hankalaa.

Ja Kiitos. Olin Pirkanmaan Priden Leimareilla pari päivää sitten ja senkin reissun aikana mulle ystävällisesti ihmeteltiin, että miksi Pride-kulkueita muuten edes järjestetään ja että eikö se avioliittolaki mennyt jo läpi.

Mun on vaikea puhua aiheesta suuttumatta, mutta koska kysymys tuli hyvästä tahdosta ja tietämättömyydestä, vastasin kertomalla pitkästi siitä, miksi Pride on yhteisölle ja mulle tärkeä ja toteamalla, että vaikka Suomen lainsäädäntöä ollaan avioliittolain osalta korjaamassa, sitä on yhä uudistettava ja se sisältää epätasa-arvoisia rakenteita ja ihmisoikeusloukkauksia.

Tän sivuston "tummat" tekstit on harvoin mun omia suosikkeja. Mun on joskus pakko kirjoittaa niitä, koska vaikka tykkäisin pitää enimmäkseen hauskaa, huumorihenkistä ja elämäntarinallista blogia, ei oo multa aitoa yrittää hassutella kun pää on pitkään täynnä jotain ihan muuta. Ajatusten purku kirjoittamalla on mulle selkeyttävää ja puhdistavaa ja välillä siitä syntyy jotain aika voimakasta.

Niin kuin esimerkiksi nyt kun Orlandon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ystävällisessä yökerhossa olleessa ammuskelussa tapettiin, haavoitettiin ja traumatisoitiin paljon ihmisiä ja aiemmin samassa kaupungissa olleen keikan päätteeksi yksi ihminen ampui laulaja Christina Grimmien sekä itsensä: Mä kirjoitin näistä suurimman palon nyt Facebookiin enkä tänne.

Luin uutisen yöllä, itkin viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäiseksi kun heräsin ja vielä työpaikan parkkipaikalla pyyhkäisin silmistä roskat pois. Oon ollut viime päivät epäuskoinen, surullinen ja vihainen ja mulla on tyhjä olo, mutta en oo luopunut enkä pelkää vaan oon saanut voimaa vahvistaa niitä asioita ja ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä. Nää on niitä syitä, miksi Pride on tärkeä ja miksi minä menen.

Toi "Lukijoiden suosikit" -ajatus on kyllä hyvä ja varmasti toteutan sen niin, että ainakin seuraavalla kerralla kun päivitän "Omat suosikit" -listaa, vaihdan näkökulmaa ja kerään omien lempparieni sijaan kehuttuja tai keskustelua herättäneitä tekstejä.

Viesti on peräisin tämän vuoden tammikuussa julkaistusta tekstistä "Hain avustajaksi Tom of Finland -elokuvaan! (valokuvia)".

Tiedätkös, siinä jutussa kävi niin, että mulle soitettiin lyhyen ajan sisällä ja sovittiin palkkiosta sekä siitä, että varaan aikaa koko päivän, mutta varsinaisena kuvauspäivänä mua ei päädytty käyttämään, vaan jäin lähes kaikesta kuvauspaikkaan liittyvästä infosta ulkopuolelle. Aika tylyä, mutta varmaan se on just sitä elokuvamaailman todellisuutta ja oli tosi jännittävää olla vähän aikaa siinä uskossa, että pääsen pienellä tavalla mukaan tekemään merkittävää leffaa. Eli hakeminen oli tosi kivaa, mutta ei mulla ole siitä mitään muuta kerrottavaa kuin oma "odotin, ei tapahtunutkaan" -kokemus, joten siksi en oo aiemmin kirjoittanut, että mikä loppuratkaisu oli.

Ihmiset. Oli tosi kiva palata tänne kun olin jo valmiiksi hyvällä kirjoitusfiiliksellä ja vastassa odotti kommentteja. Oon nyt hetken aikaa pelkästään puhelimen varassa, joten ei voi mitään, jos teksti näyttääkin rumalta. Ottakaa ajatuksesta kii.