keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vihreä - Luonto

 
Mä en ymmärrä elävien olentojen määrää ja mieltä. Kun mä kuljen metsässä mun käsityskykyni ei riitä hahmottamaan miten paljon kuhinaa mun jokaisen jalanjäljenkin alla mullassa on ja kuinka monta pientä hyönteistä maailmassa tälläkin hetkellä panee toisiaan. Mä mietin mutta en pysty päättelemään onko maassa toisiaan panevia hyönteisiä vähemmän, yhtä monta vai enemmän kuin avaruudessa toisiaan panevia avaruusolioita. Kaikki elävät olennot elää jonkinlaisen elämän ja koko ajan joillakin käy aivan uskomattoman hyvä tai huono tuuri sen suhteen millaisen ainutkertaisen kokemuksen täällä saa. Sä voit olla vasta tosi pieni kala ja sitten sut vain syö joku isompi kala. 

Oon onnekas eläin, koska kykenen selviytymään ympäröivissä olosuhteissa ja vain harvoin pelkään henkeni puolesta. Oon vuosien aikana oppinut kuinka tätä kroppaa ylläpidetään toimintakykyisenä päivästä toiseen ja paljon myös siitä miten omaa ihmismieltä kuuluu kohdella, jotta se säilyy hyvänä paikkana olla. Näitä minun aivoja. Koko mun keho, mun kädet ja sormet, kaikki mun aistit ja ymmärrys on vain mun aivojeni jatke. Mun näkökulmastani kaikki tää on olemassa vain mun päässäni ja jos mä juostessani oikein kamalasti horjahtaisin ja kaatuisin niin mun kallostani voisi mennä läpi vaikka kivi ja tää kaikki vain katoaisi.


1 kommentti: