Mitä silmäni näkevätkään? (kuva)

Liian suuri penis? (kuva)

Suomi24

1705, jälkipuintia (kuva)

Mulla oli tänään kiire, olin lähdössä liikenteeseen ja päätin vasta viimeisillä minuuteilla kenen tarinaa edustaisin 1705-kuvalla. Mulla oli useita ratkaisuja mielessä, koska elämät on erilaisia. Oli vaikeaa tehdä päätös.

Aluksi tuli mieleen, että piirtäisin kuvan, jossa joku muu nappaa poikasen ilmasta ja ottaa hoiviinsa. Vaikka me saadaan monesti tukea muualta(kin) kuin omasta perheestä, en halunnut lähettää viestiä siitä, että tuomitsevista lähtökohdista selviytymiseen tarvitaan aina ulkopuolista pelastajaa. Oon tavannut helvetisti vahvoja ihmisiä, joten ajattelin myös ratkaisua, jossa lintu kuoriutuu putoamismatkalla ja lentää siitä itse etsimään onneaan. Toisaalta taas kenenkään ei ole pakko selvitä yksin - tai ei pitäisi olla. Tuntui tuolloin hyväksyttävältä päätyä ratkaisuun, jossa lasten toinen vanhempi näkee mitä toinen on tekemässä ja puuttuu siihen. Ajattelin, että mun mielestäni on tärkeää voida olla vaikka oman rakkaansa kanssa eri mieltä ja astua esiin jos toinen on tekemässä pahaa - tai sanoo jotain loukkaavaa.

Teema toi mulle mieleen hylkäämisen kokemuksia ja halusin käsitellä sitä aihetta, mutta huomasin, että on helvetin vaikeaa edustaa reilusti kaikkia näkökulmia ja kaikkia kohtaloita. On sellaisiakin tilanteita, joissa kukaan ei auttanut ajoissa. Siksi on olemassa erilaisia ryhmiä, auttavia puhelimia ja nettipalveluita, joihin voi ottaa yhteyttä kun on vaikeaa.

Homo- ja transfobian vastaista päivää vietetään 17.5, koska juuri tuona päivämääränä vuonna 1990 Maailman terveysjärjestö poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta. Aiemmin sitä pidettiin pitkään psykologisena häiriönä. Suomessa homous poistui tautiluokituksesta "jo" 1981, mikä on hyvä asia, mutta ei juuri anna aihetta ylpeyteen. Mä ymmärrän sitä, että näitä valtavia edistysaskelia juhlitaan. En silti halunnut toivottaa "hyvää" kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää, koska mun mielessäni se on sama kuin toivottaisi hyvää holokaustin uhrien muistopäivää. Tietäkää, että mä toivon hyvää päivää teille kaikille, silti. Kevyitä askelia.

En pidä homofobia-sanasta. En hyväksy sitä, että johonkin ihmisryhmään kohdistuvia ennakkoluuloja ilmentävää syrjivää, eristävää tai tuhoavaa käytöstä rinnastetaan sairauteen. Mulla ei ole mitään halua väittää, että homovastaiset ihmiset ovat sairaita. Mä en suo kenellekään sitä selitystä, että hän ei vain jonkin oman lähtemättömän ominaisuutensa vuoksi voi homoja hyväksyä: Toiset pelkää homoja, toiset hämähäkkejä? Varmaan me voidaan olla yhtä mieltä siitä, että homot eivät ole sairaita, mutta eivät myöskään ne, jotka eivät homoja hyväksy. Sen pitäisi näkyä siinä millä sanoilla me asioista puhutaan.

1705 (kuva)

Silloin jostain kuului ääni: "Mutta minulla on!"

Tampere, miksei?

Kuuntelin pakolliset musiikit jo matkalla ja kävelin homobaarin ovesta sisään ensimmäistä kertaa ilman ylimääräisiä rohkeudenkeräämiskierroksia. On sekin hieno asia. Olin kulkiessani päättänyt, että teen niin koko reissun ajan, koska kuulun Tampereen yöelämään ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin juhlija. Mä en muutenkaan kysele ohikulkijoilta lupaa olla olemassa, joten ei mun tarvitse miettiä voiko joku nähdä minne mä menen tai mistä mä tulen. Tai noh. Kyllä mua jännitti kun lähtiessäni pari edellä kulkevaa kaljupäätä jutteli keskenään ja kuulin selvästi puheista sanan "homo".

Taas mä olin tilanteessa, jossa en tuntenut ketään etukäteen. Mä vain päätin lähteä, koska halusin. Seuraavana iltana hotellihuoneessa mua väsytti paljon ja olin jo luovuttanut sen suhteen, että lähtisin yhtään minnekään. Mulla oli valot kiinni ja makasin sängyssä. Yritin nukkua kunnes ajattelin miten katuisin jos en nyt lähtis. Ei vaatisi paljoa, jos joisin yhden ja katselisin hetken sitä menoa ennen nukkumaan siirtymistä. Ajattelin, että ne voi tehdä mulle vaikka kaakaon. "Onko sulla seuraa?", joku kysyi. Ei taida olla. Me juteltiin hyvän aikaa, mua nauratti ja mä kerroin sille kaikenlaista mitä haluan elämälläni tehdä - kuten suudella, nyt.

Kannattaa olla rehellinen.

Milow - You and Me (In My Pocket)

I often wish that you had feathers

I'd keep you in a giant cage

all day long I'd sit and watch you

I'd sing for you and that would be okay

Biitsikuva (kuva)